Laman vaikutus lasten mielenterveysongelmiin

Löysin Yle Areenasta ”Teemareportaasin”, jossa kerrottiin laman vaikutuksesta lasten elämään. Reportaasi on nähtävissä Yle Areenan nettisivuilla Tammikuun 2014 loppupuolelle asti, ja se löytyy hakusanalla "mielenterveys". Reportaasissa kerrottiin vuonna 1987 syntyneistä lapsista ja heidän elämästään. Jopa joka viidennellä tuona vuonna syntyneistä henkilöistä on nykyään jonkin asteisia mielenterveysongelmia ja joka neljäs tekee rikkeitä ja nostaa toimeentulotukea. Laman uskottiin jo 1990 -luvun aikana vaikuttavan eniten lapsiin, ja tämän reportaasin myötä näyttää siltä, että oletus osui naulan kantaan.

Mielenterveysongelmien todettiin ikäänkuin periytyvän sukupolvelta toiselle: laman merkitystä lapset eivät varmasti täysin ymmärtäneet, mutta heidän vanhempiensa epätietoisuus tulevasta, pelko työttömyydestä ja tuska rahatilanteen huonoudesta aiheutti ahdistusta, joka heijastui heidän lapsiinsa. Erityisesti köyhyyden on huomattu vaikuttavan lama-ajan lasten hyvinvointiin ja kehitykseen. Köyhyydestä on vaikeaa päästä irti, ja reportaasissa todettiinkin, että mikäli vanhemmat ovat saneet toimeentulotukea, on myös todennäköisempää, että myös heidän lapsensa joutuvat siihen jossakin vaiheessa turvautumaan. Toimeentulotuen varassa elämiseen liittyy jatkuva epävarmuus tulevasta, minkä on huomattu vaikuttavan suoraan lasten hyvinvointiin.

Kun 1990 luvun lama iski, erityisesti peruspalvelut olivat leikkauspöydällä. Rahaa oli säästettävä, ja yksi säästämisen muoto oli kaventaa peruspalvelujen saatavuutta. Hinta oli kuitenkin mielestäni kohtuuttoman kova. Sosiaalialan palveluihin kohdistuneet leikkaukset vain ruokkivat pahoinvointia, eivät vähentäneet sitä. Suomalaisten perusturvasta alettiin tinkiä, ja hyvin monen kansalaisen onnellisuus uhrattiin talouskasvun alttarilla.

Onkin pelottavaa huomata, että laman takia tehdyt leikkaukset eivät vaikuttaneet ainoastaan aikuisiin, vaan myös heidän lapsiinsa. He voivat nyt pahoin ja ovat palveluiden tarpeessa. Sosiaalialan palveluista tinkiminen vaikuttaisi minusta olevan itseään ruokkiva oravanpyörä, sillä sen vaikutukset heijastuvat hyvin vahvasti tuleviin sukupolviin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei 1990-luvun leikkauksista olla opittu juuri mitään, talouskirurgien veitset viuhuvat ja peruspalvelut pötköttävät vieläkin leikkauspöydällä. Pahoinvointi ei kuole yksilön mukana, se periytyy jälkikasvulle ja syvenee entisestään.

Mitä enemmän on köyhyyttä, sitä enemmän on pahoinvointia. Mitä enemmän on pahoinvointia, sitä enemmän on tarvetta sosiaalialan palveluille. Mitä enemmän sosiaalialan palveluista leikataan, sitä vähemmän ihmiset saavat apua ongelmiinsa. Seurauksena on eksponentiaalinen pahoinvoinnin kasvu, jolle ei näy loppua niin kauan kun peruspalveluiden saatavuudesta tingitään. Milloinkohan heräämme siihen, että Esplanadin lämmittäminen esimerkiksi kotiavun rahallisen tukemisen sijaan ei tee suomalaisista paremminvoivaa kansaa?(JP)