Joulu on medialle kiireistä aikaa ja parhaita joululahjavinkkejä tarjotaan ahkerasti joka puolella. Osta, osta, kuluta, kuluta. Hyvää materiaa tarjolla! Parasta laatua juuri sinun rakkaimmillesi! Edullisesti juuri meiltä! Materiakeskeisyys tunkeilee sisään ovista, ikkunoista ja tietokoneista. Materiakeskeisen joulun alle hautautuu joulun keskeisin sanoma : rakkaus ja rauha. Kaikelle kansalle.
Useimmille meistä joulu on ilon juhla, jolloin arki pysähtyy ja saamme viettää rauhassa aikaa läheistemme kanssa. Mutta entä sitten kun lähellä ei olekaan ketään? Kuinka monen ihmisen joulunpyhät eivät eroa mitenkään arjesta, johon saattaa kuulua yksinäisyyttä, masennusta, ahdistusta tai muita yhteiskunnallisia vastoinkäymisiä? Tänä vuonna, ensimmäisen vuoden sosiaalialan opiskelijana, olen pysähtynyt miettimään sitä kuinka paljon meillä on tässä maassa heikossa asemassa olevia ihmisiä. Niitä, joiden ääntä ei kuule kukaan. Mietin miltä tuntuu viettää joulua, jos ei ole ketään läheistä sitä jakamassa? Kuinka moni kulkeekaan täällä yksin, näkymättömänä yhteiskunnalle. Heitä, joiden mieli on ehkä särkynyt juuri siksi.
Juuri heille, yksinäisille ja näkymättömille, haluaisin itse lahjoittaa tänä jouluna jotakin todella arvokasta. Täällä pääkaupunkiseudulla sosiaalialanjärjestö HelsinkiMissio taistelee yksinäisyyttä vastaan ja materian sijaan heidän kauttaan voi lahjoittaa aikapankin lahjan yksinäiselle nuorelle tai vanhukselle. Käy klikkaamassa mittaamattoman arvokas lahja osoitteesta http://www.helsinkimissio.fi. (L.Ö)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti