Luin viime viikolla sosiaalisesta mediasta mielenkiintoisen kirjoituksen. Tuttavani oli kirjoittanut siitä, minkälainen suhtautuminen ihmisillä on mielenterveyssairaudesta kärsiviin henkilöihin. Hän pohti myös käsitettä hullu.
Tämän johdosta aloin pohtimaan sitä, miten ihmiset yleisesti suhtautuvat mielenterveyssairauksiin. Ensinnäkin, mikäli ihminen itse sairastaa mielenterveyshäiriötä, siitä seuraa usein häpeän tunne. Asiasta ei puhuta kovinkaan monille ja sitä piilotellaa. Mistä tämä voi johtua? Minulla on vastausehdotus.
Ihmisten suhtautuminen mielenterveyssairauksiin on välillä todella erikoista. Olen esimerkiksi itse kuullut, kuinka mielenterveyssairaudesta parantunut henkilö on leimautunut hulluksi. Sairaudesta on nyt aikaa yli seitsemän vuotta. Hänelle kerrotaan usein, kuinka hänen normaaliakin käytöstä perustellaan sillä, että "hänhän on hullu." Monet asiat liitetään liiankin helposti sairauteen. Jos aina terveenä ollut ihminen jää muutamaksi päiväksi sairaslomalle flunssan takia, on kyseessä varmasti flunssa. Jos mielenterveyssairaudesta kärsinyt henkilö jää sairaslomalle flunssan takia, on kyseessä varmasti entiseen masennukseen liittyvä syy.
Surullinen, poissaoleva, ujo, hiljainen, lievästi masentunut, masentunut, sairas, hullu. Adjektiiveja, jotka liittyvät ja eivät liity mielenterveyssairauksiin. Kaikki päättyy kuitenkin aina hulluun. Mikä tekee ihmisestä masentuneen? Miten se näkyy? Mikä tekee ihmisestä hullun? Entäs miten se näkyy? Mitä se edes tarkoittaa? Pohdi käsitettä hullu ja sen kontekstiä tarkemmin ennen kuin käytät sitä.
Ihmisten mielipiteet ja leimautuminen hulluksi on syy vaiteliaisuuteen mielenterveyshäiriöstä. Asiaa ei tarvitse kailottaa, mutta sitä ei tule myöskään piilotella. Mielenterveyshäiriöt pahenevat, kun niistä vaietaan tai niitä hävetään. Mikäli sairauden henkilökohtaisen hyväksymisen lisäksi muutkin ihmiset hyväksyvät sen, paraneminen voi helpottua ja nopeutua. Mielenterveyssairas ei saa olla tabu.
N.L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti