Jouluostoksilla pyöriessäni silmiini on osunut useamman kerran Ville Kivimäen teos "Murtuneet mielet". Se on kiinnittänyt huomioni nimensä takia, koska koko kuluneen syksyn ajan ryhmätyömme aihe on käsitellyt mielenterveysongelmia ja kuinka nyky-yhteiskunnassa niitä hoidetaan. Teoksen kansi on myös jäänyt mieleen, koska molemmat isoisäni ovat sotaveteraaneja ja kumpikin heistä haavoittui talvisodassa erittäin pahoin, joten aihe liippaa läheltä omaa sukuhistoriaani. Olen lukenut kirjan takakannen ja miettinyt, että onpa rohkeaa ja tärkeää tuoda myös tämä sotahistoriamme vaiettu osa esille. Mielenterveysongelmat ovat edelleen tietyllä tavalla tabu, joten mitä se on mahtanutkaan olla ennen hyvinvointivaltion alkua?
Helsingin Sanomien Teema-lehdessä (28.11.2013) esiteltiin kyseisiä tarinoita "Murtuneet mielet"-teoksen takana, joka palkittiin marraskuussa Tieto-Finlandia-palkinnolla vuoden parhaana tietokirjana. Teos on syntynyt Ville Kivimäen väitöskirjan pohjalta, jossa käsitellään psykiatrisesti sairastuneita suomalaissotilaita toisessa maailmansodassa. Heitä oli muuten 18 000, kaksi prosenttia koko Suomen armeijan sotilaista. Kivimäki on lukenut 500 potilaskertomusta eri mielisairaaloista ja nämä tarinat ovat päätyneet kirjan kansien väliin.
Sodan aiheuttamiin psyykkisiin seurauksiin ei ollut kukaan osannut varautua ja tutkimusaihe on juuri siksi erittäin mielenkiintoinen. Väärinkäytökset- ja tulkinnat sekä psyykkisten ongelmien piilottaminen kertovat surullista tarinaa sotavuosilta ja ajoilta sotien jälkeen. Sodan aiheuttamat traumat ja niiden vaikutukset sotilaiden perheisiin ovat olleet merkittäviä, mutta mielisairaaloihin lähetetyt sotilaat eivät koskaan saaneet tunnustusta uhrauksistaan. Siksi on tärkeää, että nyt näitä asioita voidaan tuoda esille ja käsitellä niitä, jotka aiemmin ovat olleet vielä liian kipeitä nuoren valtion historiassa. Olemme nyt tarpeeksi etäällä eturintaman tapahtumista ja näkemyksemme aiheesta ovat kypsyneet valtion kehityksen ansiosta.
Tuntuu hieman vaaralliselta lähteä käsittelemään blogissamme tälläistä aihetta. Sotahistoriaamme ei ole puuttumista, ainakaan tämmöisellä nuorekkaalla opiskelijanalulla. Helsingin Sanomien kirjoitus herätti kuitenkin tunteita ja siksi halusin kirjoittaa tästä. Olisi mielenkiintoista perehtyä tarkemmin Ville Kivimäen teokseen ja tutustua tarkemmin miehiin murtuneiden mielien takana. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan kuukausiliitteen sivuilta löytyvään artikkeliin : http://www.hs.fi/kuukausiliite/Sotien+traumoista+vaiettiin/a1386126275560. Kolahti ja kovaa.
(L.Ö)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti