Sairas äiti, onnellinen tytär

Helsingin Sanomat julkaisi 12.12 artikkelin (http://www.hs.fi/ihmiset/Sairas+äiti+onnellinen+tytär/a1386748648458) Sarianna Vaarasta, jonka äiti sairasti skitsofreniaa jo Sariannan ollessa lapsi. Artikkelissa kerrotaan kuinka Sarianna rankoista kokemuksistaan huolimatta päätti kouluttautua aikuisiällä mielisairaanhoitajaksi sekä kirjoitti aiheesta pitkälti omiin kokemuksiinsa pohjautuvan romaanin nimeltä Huomenkellotyttö. Mielenkiintoista oli myös se, että Sariannan jo edesmennyt äiti oli hänkin ollut kirjailija, ja kirjoittanut omista kokemuksistaan useita romaaneja ja runoteoksia joissa kuva skitsofreniasta ja sen vaikutuksista perhe-elämään välittyy lukijalle.

Artikkeli oli todella ajatuksia herättävä, sillä siinä Vaara kertoo omista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan avoimesti. Vaikka hän sanoo ottaneensa lapsena paljon huolia kantaakseen, kokee hän silti lapsuutensa olleen onnellinen. Hänen mukaansa äiti oli lämmin ja rakasti lapsiaan aidosti. Erityisen tyytyväinen Vaara oli sen suhteen, ettei yksinhuoltajaäidin sairaudesta huolimatta yhtäkään neljästä lapsesta otettu huostaan. Vaikka heidän äitinsä oli välillä viikkojakin sairaalassa, tuolloin Sariannan suurin pelko oli joutua kokonaan pois tämän luota.

Tämä sai pohtimaan sitä, kuinka ihmiset kokevat ja käsittelevät mielenterveyden sairauksia todella yksilöllisellä tavalla. Siinä missä skitsofrenia saattaa olla jonkun mielestä ”hullun leima”, on se toiselle lääkkeillä hoidettavissa oleva sairaus muiden joukossa. Tietoon pohjautuva lähestymistapa osoittautui olevan Vaaralle tapa selviytyä: koska hän osasi jo lapsena suhtautua äitinsä sairauteen tiedon tasolla ja oli perehtynyt siihen, ei ”mustille peikoille jäänyt tilaa”. Oli käsittelytapa läheisen mielenterveyden ongelmiin mikä tahansa, kaikki lähtee sairauden myöntämisestä ja hyväksymisestä. Suurin osa mielenterveyspotilaista pystyy kuitenkin nykyään elämään lähes tasapainoista ja ”normaalia” elämää hoitoon päästyään.

Itse aion ehdottomasti lukea Huomenkellotytön sekä Sariannan äidin Maria Vaaran teoksen Annansilmät, joka kertoo tavallaan Sariannasta sekä muista perheen lapsista äidin näkökulmasta. Romaaneissa eletään samoja aikoja, joten mielenkiinnolla jään odottamaan että saan nähdä kuinka paljon mielenterveyspotilaan sekä tämän lapsen kokemukset ja näkemykset toisistaan eroavat. (ES)